tiistai 30. toukokuuta 2017

Häviäjät ilman voittajaa

Lauantaiaamuna selailin unenpöpperöisenä Ylen uutissivuja. Silmiini osui uutisjuttu nuoresta saksalaisesta Charlotte Arnswaldista, 23, joka oli matkustanut Suomeen asuakseen yksin yläsavolaisella laavulla ja selviytyäkseen luonnosta löytyvällä ravinnolla - eli kalastaen ja syöden ylivuotisia puolukoita, versoja ja jopa hyönteisiä! Hän on myös syönyt sammakonkutua, joka on tosin rauhoitettua. Jutun mukaan Arnswaldilla oli metsäelämää takanaan jo kuukauden päivät ja hän aikoi elää laavulla ainakin kesän yli, tai "niin kauan kuin on tarpeen". Hän esimerkiksi selviytyi alkukevään pakkasöistä laittamalla kuumia nuotiokiviä makuupussiin:


Vaikka uutista auki klikatessani kävikin mielessä että onkohan tämä nyt jokin reality-turistitemppu, karisivat väärät luulot lukemisen myötä pois. Juttu herätti minussa lopulta melkoisesti kunnioitusta rohkeaa naista kohtaan, joka oli ottanut asiakseen tehdä tuollaisen ihmiskokeen. Hänen elämässään oli nyt "vain" selviytymisen peruspalikat - siis vesi, ravinto, lämpö ja suoja (sekä ajoittainen puhelinyhteys rakkaisiin) - eikä kuulemma tylsää ollut! Lämmitti niin kovin saada tietää, että omassakin ikäluokassani osataan ja uskalletaan vielä nykyisin karsia pois kaikki joutava tauhka elämästä. Vaikkapa noin koemielessä!
Omassa elämässäni tuntuu tällä hetkellä tuollainen rohkeus olevan (vielä) valovuosien päässä, mutta en kiellä etteivätkö jo pelkkä tietynlainen yksinkertaisuus ja verkkaisuuskin helpottaisi arkielämää huomattavasti... Kaikkiin hullutuksiin kun ei tarvitse lähteä.

Juttu tosin jätti myös joukon avoimia kysymyksiä. Kuinka leirielämää oli voinut jatkua jo kuukausi, ilman että kukaan olisi huomauttanut Charlottea jokamiehenoikeuksien rajoista? Entä mitä maanomistaja oli mielipuolta polttopuiden ja risujen keräämisestä? Katiskan käyttökin vaatinee luvan useimmissa vesistöissä, eikä jutusta selvinnyt, oliko hänelle kerrottu sammakon (ja kudun) olevan rauhoitetun. Päädyin lopulta ajattelemaan kyseessä olevan jonkinlaisen luvallisen majoitusjärjestelyn ja osin tietämättömyyden.

Olin jo aikeissa linkittää jutun retkeily- ja metsätohellusporukkamme sähköpostirinkiin, mutta luetunymmärtämisen myötä punoittava niska vaati lähtemään "edes pihatöihin" puuhaamaan jotain hyödyllistä... Niinpä alkeellinenkin somettaminen jäi muutamaksi päiväksi.

***

Viikonloppu kului ja maanantai vielä kaupan päälle, kunnes nyt tiistaina aamuvuoroon lähtiessäni luin hölmistyneenä uuden uutisen samasta aiheesta: juttu oli aiheuttanut netin suomalaisissa syövereissä raivomyrskyn ja Charlotte oli lähtenyt Suomesta sunnuntaina:


Tässä kohdassa minulla keitti yli ja laadin tämän lyhyen kirjoituksen. Some ja muut digitaaliset hiekkalaatikkomme ovat jo varmaan täyttyneet vastaavista teksteistä, mutta kertaus on opintojen äiti!
Silmäilin läpi erinäisiä hakutuloksia aiheesta. Ne kertoivat jo aivan riittävästi myräkän luonteesta, eivätkä listan alkupäähän sijoittuneiden "foorumien" nimet olleet tässä yhteydessä mitenkään yllätyksellistä luettavaa. Itse kilpasyljentää oli jo turha lukea pariakymmentä viestiä enempää per foorumi. Facebookissa ja vastaavissa palveluissa käytyä sananvaihtoa en voi arvioida - ja miksikö en; katsokaa blogin oikean laidan "liikennemerkkiä" ja tehkää päätelmänne.

Kuinka onnistuimmekaan sahaamaan oman oksamme poikki? Uutisjutussa pimentoon jääneet asiat kaiketi ratkottiin netin "kyläparlamenttien" voimin ja tuloksesta saatiin meille "sopiva" eli kauhuskenaario: Nyt se tuli ja valtasi meidän laavun. Se syö meidän ylivuotiset marjat ja kalat! Ja polttaa puut! Myös sammakonkudusta tuli yhtäkkiä kuin oma lapsemme. Laavun paikallistamista suunniteltiin ja kohta Charlottea uhkailtiin jo väkivallalla, jopa seksuaalisella sellaisella. Miksi? Siitäkö hyvästä, että hän oli säiden armoilla ja me neljän seinän sisällä ruutujen ääressä? Saimmeko kenties ruuduillemme epämielyttävää sisältöä klikatessamme uutisen auki? Palan todellisuutta??
Rohkenen väittää, että hyttysten, versojen, koppakuoriaisten ja ruttuisten puolukanjämien syömisestä olisi tuskin tullut tämän kesän trendi-ilmiötä täällä päin maailmaa. Ne kun pitäisi kerätä tai juosta kiinni likaisesta metsästä... Ja kauppojen hyllyt notkuvat kuitenkin kaukomailta tuotuja steriilejä herkkuja pikkupusseissa.

Vai kävikö tässä nyt niin, että reipas nuori ulkomaalainen tuli ja eli vielä eeppisemmällä tavalla Suomen metsässä kuin me kantasomelaiset osaamme? Kateus vie kalatkin järvestä - ja kiinnostuneet vieraat maasta. Kaikella kunnioituksella "satavuotiastamme" kohtaan, mutta valitettavasti me osaamme täällä heittäytyä häviäjiksi silloinkin kun ei ole edes kilpailua.

Nostan hattua myöhemmässä uutisessa omalla nimellään esiintyneelle maanomistajalle, joka tarjosi oman laavunsa ja metsänsä Charlotten käyttöön. Jaan myös maanomistajan aiheellisen häpeän ja pettymyksen tunteen nettikeskustelumme tasosta ja tavastamme sylkeä myrkkyä meille vieraiden asioiden päälle. Pelko voi ympäröidä meitä kaikkia ja jokaisen ulosanti on joskus sen värjäämää, mutta pelon takana ei automaattisesti väijy vain pahoja asioita. On käveltävä sen läpi ja otettava selvää - jaloilla, sanoilla tai edes ajatuksella.

***

Rinnakkaisen toimitus toivottaa Charlottelle kaikkea hyvää ja reipasta mieltä episodista huolimatta, pahoitteluja toki unohtamatta. Ei pohjola tähän lopu ja lyhytjänteinen some-kansanosa unohtaa tämänkin jupakan melko pian. Keep going!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Lister: Voita ja ruiskuja | Oil change and fuel system cleaning

Exceptionally, i write some chapters of this post in English beacause there are many Lister engine-hobbyists and -enthuisiasts around the World. I'm happy to join You with my VA-engine powered Start-O-Matic plant! This post tells about cleaning the engine's oil sump, changing oil and cleaning the injection pump. I hope that my posts can entertain or even help some of You!

Heinä-syyskuu 2016.

Loppukesällä pihapiirissä riitti yhtä sun toista rakenneltavaa ja entrattavaa, joten kesäkuussa pihaan kärräämäni dieselhirviö sai odotella rauhassa päivähoitonsa alkamista. Vielä alkujärkytyksen haihduttuakin tuntui kovin irvokkaalta se, että pihassa seisoi nyt lähes tonni wanhaa rautaa eikä minulla ollut oikeastaan mitään kokemusta sellaisen parissa puuhailusta! Mielenkiintoa sen sijaan löytyi sitäkin enemmän, se ei ollut musertunut möhkäleen alle vaikka läheltä pitikin. Eivät koneet minulle mitenkään vieraita ole ainakaan leipätyön puolesta, mutta keskiverto-omakotiasujan näkövinkkelistä takapihalla seisova maamoottori ei tietenkään ole aivan tervettä niitä yleisimpiä näkyjä.




Toisten lelut on naulattu kiinni maahan, yrittäkää ymmärtää



In the summer of 2016, i found this rare old Lister VA diesel engine (and actually a whole SOM-lighting plant with generator, drive belts and a relay box!) via second-hand marketing website. Plant was located in Northern Savo region in Finland, and i carried it here in Imatra, Southern Carelia. Plant used to be the main power supply of a remote "summer cottage" or -cabin, where it was dismounted due to joining to the national power grid few years ago. During the summer and autumn i cleaned the injection pump, fuel filtering system, oil system and did a proper oil change for engine. Please scroll ahead!



Spluit! (Köh) Surullisen näköinen mönjä oli loppujen lopuksi pelkkää... mutaa?


Saatuani kasan muita hommia voiton puolelle iskin puhtoiset kotibloggaajan näppini haisevaan rautaan. Aloitin surutta likaisimmasta työstä - öljynvaihdosta. Avasin ensiksi kampikammion huoltoluukun - sellainen kun usein löytyy näistä menneiden aikojen koneista - nähdäkseni lähtötilanteen. Ruskeaa soppaa oli lähes luukun alareunaan saakka, vaikka alempana oleva erillinen öljyaukko antoi osviittaa oikeasta täyttöasteesta... Vanhaa öljyä oli joko joskus annosteltu reilulla kädellä, tai sitten kampikammioon oli vuosien saatossa yksinkertaisesti kertynyt vettä, polttoainejämiä, dinosauruksia sun muuta arkeologisesti intresanttia roinaa. Jälkimmäinen vaihtoehto on varmasti lähempänä tavaran väristä päätellen.



Kammio ennen tyhjennystä. Yläaltaan suojapellin kiinnityshelma näkyy keskellä, itse pelti on pinnan alla


Kammion siivous oli omanlaisensa urakka. Painovoima hoiti toki enimmät kurat ulos, mutta varsinaisen öljypohjan tai -taskun pohjalle jäi runsaasti tervaista öljyä. Kone on nähnyt viime öljynvaihtonsa ei-ihan-äsken! Valurautaisen taskun pohjaa ei tahdo päästä kaapimaan puhtaaksi juuri mitenkään, joten keksin lotrata sinne puoli litraa lakkabensiiniä ja antaa hutun tekeytyä muutaman päivän. Temppu toimi ja pääsin siivouksessa eteenpäin. Järkevää tai ei, suihkutin kammion yläosan sekä kampi- ja nokka-akselin tilpehööreineen jarrulevyjen puhdistukseen tarkoitetulla spraylla. Hyvin toimi sekin oikotie. Rättiä enimpiin likoihin, taas lisää suihketta ja paineilmapistoolilla loput! Yläallasta peittävä pelti oli paikoin pintaruosteessa. Sipaisin ruosteet pois rättilaikalla.



Pesun ja öljyn jälkeen... (After washing, new oil squirted around)



Kattoon jäi hieman väriä



Näiden vanhojen, hidaskäyntisten Listereiden (ainakin CS-sarja sekä VA) öljypohja on kaksiosainen. Ylemmässä, laajassa "altaassa" kiertokangen alapään tikku pääsee vispaamaan öljyä ja roiskimaan sitä ympäri koneen sisälmyksiä. Altaan peittona on pelti, jonka pitkulaisesta aukosta tikku pääsee joka kierroksella tavoittamaan öölinkiin. Alempi "tasku" taas toimii öljyn varastoaltaana ja mönjästä päätellen saostaa kuraa ja likaa pohjalleen. Nokka-akselin käyttämä öljypumppu imee taskusta kampiakselin laakereille syötettävän öljyn ja laakereista pois valuttuaan se jää vispattavaksi yläaltaaseen. Koska pumppu käy koko ajan, kaataa yläallas käytännössä jatkuvasti yli ja valuttaa kierroksella käyneen öljyn edelleen takaisin taskuun.

Sisuskaluihin käsiksi päästyäni kokeilin rempoa kiertokankea ja nokka-akselia moneen suuntaan. Mitään käsillä havaittavaa klappia ei paikoista löytynyt, joten ounastelen koneen alakerran olevan kunnossa.




Kammio putsattu, pelti hiottu ja uutta öljyä ruiskittu pitkin koneistoa. Kuvan reunojen öljyputket päättyvät kampiakselin yläpuolelle


After doing some "technical intelligence", i took the old oil out of sump and dismounted an oil pump and most of the oil piping. Oil level in the sump was pretty high (right below the inspection cover's bottom edge!), and i'm not sure if it's caused by overfilling or just accumulated water and debris. The "oil" itself was quite a terrible sludge, as you can see in pictures ;) Removing the sludge was a bit tricky, especially from the lower oil reservoir (or "oil pouch"), so i put some strong solvent into the sump and let it sit there for couple of days. When draining the solvent and sludge, i washed the crankshaft, camshaft etc. upper parts of sump using a brake disc cleaning spray and air compressor. After washing, sump was just ventilated in warm summer winds for another few days (read: a lazy mechanist) and then oiled! 

I also gave care and attention to oil pump - by tearing it down to bits. The pump, as well as most of oil pipes, are made of real brass! Now that's something very else, if compared to cheap chinese cr*p sold around everywhere... After re-assembling all cleaned parts i filled the sump with fresh motor oil. Generally, they seem to recommend SAE-40 or SAE-50 single grade mineral oils, but unfortunately i found them to be very rare here nowdays... After all, SAE-30 oil was all that i found after searching from various markets - not the best choice, but i think it will do OK (especially in cold seasons)!




Tuli väkisinkin mieleen että kyllä ennen tehtiin osat kunnolla?!


 
Öljysysteemi on sukua Kalashnikoville: sen purkaa ja kasaa lapsikin



Öljypumpun ja -putkiston puhdistus ei tuottanut suurempaa tuskaa ja hoitui puhdetöinä yhtenä vapaapäivänä. Raaputtelun myötä maalin alta paljastui kaunista messinkipintaa, joka oli kerrassaan pakko palauttaa loistoonsa remontin kunniaksi!

Öljyksi näihin wanhoihin Listereihin kuulemma suositellaan yksiasteisia ja suht' paksuja mineraaliöljyjä, SAE-40 tai jopa -50. Muuan paikallinen sahuri loihe lausumahan, että nämä koneet ovat ihmisen tekemiä - eivätkä robotin - ja se näkyy välyksissä. Isot raot, jäykät mehut. Samainen mies muisteli taannoin purkaneensa tällaisen moottorin kappaleiksi, mutta valokuvan nähtyään ei laittanut päätään pantiksi. Lisäksi sain kuulla, että Rajavartiolaitoksella olisi ehkä taannoin saattanut olla vastaavia koneikkoja käytössä. Mistäpä tietää? Valistuneet arvauksetkin ovat tervetulleita tässä projektissa, joka on ainakin meillä Suomessa melkoista kivien kääntelyä! Kaikki tieto ei todellakaan ole internetissä.

Sopivan paksuisen öljyn löytäminen osoittautui (minun taidoillani) jopa vaikeaksi tällä hienojen moniastelitkujen aikakaudella. Diesel-luokituksen omaava SAE-30 -tavara oli lopulta ainut silmiini sattunut vaihtoehto ja se sai kelvata. Neljä litraa, kiitos. Koneeseen siitä menisi reilu puolet.




Seuraava suupala: ruiskutuspumppu. Etualalla syötön rajoitin (tai käänteisesti ylisyöttö, riippuen mutikan asennosta).



Ruiskupumpun oltavat olivat koneessa jo ennestään kyseenalaiset, eikä löpösuodattimen kupista löytynyt sakka ainakaan parantanut luottamusta. Tokihan olisin voinut lyödä paketin kasaan ja masiinan tulille - käyntikuntoinen kun oli - mutta nyt kun oli kerran tekemään ryhdytty, niin tehdään kunnolla. Kurat imaistuaan pumppu olisi voinut myös pian tykätä kamelia syystä, johon pääsemme seuraavaksi.









Tuttavapiirin reaktiot mietelmään "purkaisinko tänään ruiskupumpun" tuntuivat vaihtelevan äkillisestä voimasanaripuloinnista kutakuinkin "älä koske siihen" -ajatusta ilmentävään jokelteluun. Ei ihme, sillä pumppu sisältää tarkkuustyöstettyä ja siten hyvin arkaa hilpetööriä. Ammattilaiset kuuluvat sanovan että itse pumppuelementti "on sovitteella" (?) eli tiivistys, voitelu ja koko värkin toiminta perustuu siihen, että tiettyjen liikkuvien osien väliin ei mahtune edes sormenjälkeä. Saati hiusta!

VA:n ruiskupumppu on CAV:in (Boschin lisenssillä) valmistama ja malliltaan "puumiekka ja kivikirves", eli yksinkertainen. Tarkka malli on BPF 1B70CS6655 jos se jotakuta kiinnostaa (Lyön vetoa ettei kiinnosta. Mutta silti!). Näillä tiedoilla löysin lopulta netin syövereistä mainion sivun joka käsittelee juuri näiden vanhojen pumppujen huoltoa, vieläpä "jokamiehen" näkökulmasta:


Peter ja Rita Forbesin ylläpitämät nettisivut ovat olleet todella hyödyllinen tietopankki Listerin rassailussa. Sivusto on tietenkin englanniksi, mutta jos Lontoo taipuu vähänkin niin tietoa kyllä löytyy! Samaan hengenvetoon on tosin todettava, että VA:sta ei löytynyt kuin pari piirrosta ja pieni kappale tekstiä... Ja tekstissä todettiin koneen olevan nykyisin pieni harvinaisuus :D



Etummaisena kuvassa elementin mäntä; se kaikista pyhin



Pintapuolisen puhdistuksen(!) jälkeen pumpun purkaminen oli melko suoraviivaista puuhaa. Irrotin ensiksi säätimen hammastangosta ylimääräiset hilppeet ja siirryin sitten pintaa syvemmälle. Pumpun käyttöpäätyä (alapää) pitää kasassa suuri jousirengas, joka irtoaa rungon sisäurasta ruuvimeisselillä tai parilla. Renkaan poisto vapauttaa pohjan suojahylsyn, joka nokka-akseliin kytkeytyvän tangon painelemana käyttää itse elementtiä. Ennen elementin mäntään (plunger) käsiksi pääsyä ulos tulee vielä männän palautusjousen kaulus jousineen.

Ja siihen seis!

Nyt olisi nimittäin tuhannen taalan tilaisuus sotkea koko pumpun sielunelämä ajattelemattomuuttaan. Pumppuelementti ei nimittäin tee yksinomaan pelkkää aivotonta ees-taas -liikettä, vaan kiertyy samalla myös pituusakselinsa ympäri! Näin saadaan säädettyä syötön määrää eli koneen kierroksia ja tehoa. Tarkalleen ottaen mäntää pyöritetään kuvissa näkyvän poikittaisen hammastangon käyttämällä pinjonirattaalla, jonka pystyhahlot sallivat männän jatkuvan pumppausliikkeen. Itse männän päähän on koneistettu spiraaliura, jonka tarkoituksena on päästää asennosta riippuvainen määrä polttoainetta elementin sylinteriseinämän "hukkareikään" ja siitä takaisin imupuolelle. Mitä enemmän tavaraa menee hukkareikään, sitä vähemmän sitä ruiskahtaa itse palotilaan, ja sitä laiskemmin kone käy. Kun taas tarvitaan woimaa, kierretään elementin mäntä asentoon jossa mäntä pumppaa löpöä enemmän ruiskuputkeen ja vähemmän hukkareikään. Ääritapauksessa - eli pakkosyötöllä käynnistettäessä - ei hukkareikään mene mitään.

Nerokkainta sitten kuorellisen perunan, sanon minä!



Palautusjousi paikallaan, elementin mäntä poistettuna. Keskellä pinjoni. Olikin viimeiset hetket putsata pumppu?



Osien on siis tuiki tärkeää tulla kasatuiksi keskenään juuri siihen asentoon mistä ne purettiinkin! Edellä mainitun sivuston ohjeissa viitataan eri puolille osia lyötyihin pisteisiin, joiden tulisi olla tietyissä kohdissa toisiinsa nähden. Minä en kuitenkaan löytänyt mitään pisteitä lupaavasti kehittyvän ruosteen seasta, joten kirjoitin osien asennot tarkoin muistiin ja otin tueksi valokuvia ennen purkamista.

Kaltaisilleni uteliaille kotimekaanikoille lienee paikallaan vielä erillinen varoituksen sana elementistä ja erityisesti sen männästä; se on sitten niitä kilkkeitä joita EI anneta koiralle puruleluksi tai kaverille käpisteltäväksi tyyliin "kato mitä mie löysin"! Elementin muuttumiseen romuraudaksi kuulemma riittää, että sen liukupintaan tulee näkyvä jälki. Ei muuta. Sattuneesta syystä en halunnut kokeilla väittämän todenperäisyyttä! Elementille riitti liotus puhtaassa naftassa ja varovainen puhaltelu paineilmapistoolilla. Muille osille suosittelen naftaa, ruosteenpoistajaa ja tarvittaessa messinkiharjaa tai hienoa teräsvillaa (varovaisesti!).



Sieltä tuli pinjoni



Lopuksi avasin pumpun nestepään (yläpää) suurpaineputken liittimen. Sen alta löytyi jousikuormitteinen annosteluventtiili, tai ainakin osaluettelon mainitsema nimi "delivery valve" antaa siten ymmärtää. En keksinyt tälle kamille muuta tarkoitusta kuin sen, että se toimii jonkinlaisena takaiskuventtiilinä suurpaineputkelle. Putkeen menevän polttoaineen paine avaa venttiilin ja kun ruiskutuksen tapahduttua paine putkessa äkkiä romahtaa, menee venttiili kiinni estäen putken tyhjenemisen takaisin pumppuun. Sivistystasoani saa toki kohentaa, jos nyt väitin perättömiä!






Putsatut osat ennen kasaamista (Cleaned bits before re-assembly!)


As you can see in previous pictures, the injection pump was in a very dodgy condition! Luckily, the engine was in a running condition before this clean-up, so all i needed to worry about was a proper work on dismounting, cleaning and re-assembly of the pump. I just took my time with the work, by taking step-by-step photos and writing memo's about it.

(Obviously) I'm not going to explain whole the procedure of exploding the pump for the English speaking world, beacause there are already many excellent websites telling all about it. Previous chapters (in Finnish) were just for a general overview of my work for all the Finnish readers, who maybe like to read things in our own language!
I mainly used one website to find cautions, tips and tricks for the cleaning job - the website of Peter and Rita Forbes:




 I warmly recommend to check out their sites in case of working with these old Listers, as well as all the other british engines. A big bunch of information can be found there!



Löpösuodattimen kuppi kunnostettuna


 
Kotona jälleen, vieläpä oikeissa väreissä



Lopuksi laitoin pumpun takaisin kasaan ja maalasin sen alkuperäiseen tyyliin mustaksi. Kasatessa piti vielä erikseen varmistua siitä että elementti tulee hukkareikään nähden oikein päin, jolloin edellä selostettu syötön säätö toimii. Ruiskutin elementtiin "asennusnesteeksi" reilusti puhdasta dieseliä, jotta kalliilta naarmuilta säästyttäisiin... Asentajakohtaisia asennusnesteitä ei nautittu. (Röyh!) Paikallisesta varaosaliikkeestä tilasin vielä uuden polttoainesuodattimen saadakseni löpösysteemin jotakuinkin täytettyä.

Puuhastelun väljästä aikataulusta (Harrastus!), säästä ynnä muista tekosyistä johtuen Lister jäi syksyllä seisomaan ilman koekäyttöä. Toimintasavut olisivat toki parhaimmillaan olleet vain tankin rakentelun, ilmaamisen ja rivakan veivauksen päässä, mutta päätin kiusata itseäni oikein urakalla ja peitellä koneen öljyttynä talvisäilöön. Olisihan ensimmäinen kevätkäynnistys aina... no, ensimmäinen kevätkäynnistys ;) Talvella oli hyvin aikaa suunnitella löpötankkia ja aloittaa konealustan rakentaminen, mikä muuten on tätä kirjoittaessani jo hyvässä vauhdissa. Siitä kenties seuraavaksi!

After all, maintenance of the injection pump was pretty straightforward with no harmful suprises or big mishaps. Due to autumn and cold weather, i left the Lister to sit for a winter with clean fuel in the system and rich oil all around the engine. During the winter i had time for planning a fuel tank and a wooden bed for the whole genset. Instead of a solid concrete, the bed will be built from 8" spurce balks - just in case of moving the machine! More stories will be posted to this blog sooner or later...!